Kun Kristus tuli maan päälle, Israel eli Rooman valtakunnan murskaavassa hallinnossa. Juutalaiset kantoivat raskasta taakkaa Rooman verojen ja lakien takia. Samaan aikaan ahne papisto hyötyi leskistä ja köyhistä. Maahan poljetut joutuivat pilkan ja ivan kohteiksi, ja ihmiset sokeutuivat korruption takia. Juuri tämän tähden niin monet profeetat ennustivat, että Kristus tulisi tänne pimeimpänä hetkenä tuoden kirkkaan valon.
Monet uskovat kysyvät tänä päivänä: “Miksi Jumala ei ole jo vienyt Amerikkaa tuomiolle? Miksi Hän ei ole kohdellut meitä syntiemme mukaan? Hän antoi Nooan sukupolvelle 120 vuotta varoituksia, mutta sen jälkeen Hän sanoi: ”Riittää” ja tuotti vedenpaisumuksen. Jumala on kärsinyt Amerikan syntejä nyt pitkää aikaa. Miksi emme ole nähneet Hänen vanhurskasta tuomiotaan meitä kohtaan?
Minä rakastan tätä maata enkä itse ollenkaan halua nähdä Jumalan lopullista tuomiota Amerikan yllä. Ihmettelen niin kuin monet muutkin, miksi Jumalan tuomio viivästyy.
”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes.42:1 -4).
Kristus alkaa työnsä meissä usein, kuin olisimme lapsia, joiden tarpeista Hän pitää huolen. Tämä tapahtui kaikissa evankeliumeissa, kun Hän palautti sokean näön, paransi verenvuotoa sairastavan naisen ja ruokki nälkäisiä ihmisjoukkoja. Hän kohtasi kärsiviä ihmisiä siellä, missä he olivat ja täytti heidän tarpeensa. Se oli riittävä syy ihmisten parveiluun Hänen perässään. Jopa jotkut fariseukset seurasivat Kristusta Hänen tekemiensä ihmeiden takia.
Oleta, että juuri ennen Jeesuksen taivaaseenastumista Hänen katsellessaan seurakuntaansa ja ennen paluutaan tapahtuvaa sadonkorjuuta, Hän näkeekin lankeamisen. Hänen sielunsa on murheellinen, koska Hän näkee maailmanlaajuisen luopumuksen. Sen sijaan, että Hänen kansansa käyttäisi aikansa ja energiansa leikkaamaan kypsynyttä viljaa, se etsiikin maallista menestystä ja aineellisia asioita.
Jeesus sanoi: “Sato on valmista ja sitä on paljon. On aika alkaa sen korjaaminen” (ks. Matt.9:37 - 38). Sillä hetkellä alkoi viimeinen hengellinen elonkorjuu Jeesuksen sukupolven juutalaisten ja pakanoiden keskellä. Sama elonkorjuu jatkuu siihen asti, kunnes Kristus tulee takaisin.
”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Matt.9:36 - 38).
Raamattu osoittaa, että Daavid, Job ja muut Vanhan Testamentin pyhät selvisivät pimeistä ajoistaan muistamalla Jumalan uskollisuutta menneille sukupolville. Daavid kirjoittaa, että sydämensä ollessa tyhjä: ”Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja”(Ps.143:5). Aasaf, joka kirjoitti kaksitoista psalmia, teki samoin: ”Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi”(Ps.77:11). Aasaf todella sanookin, että kaikki ”Israel muisti, että Jumala oli heidän kallionsa”(Ps.78:35).
Isän luontoa on antaminen. Lapsi, joka kasvaa antavassa kodissa, oppii jakamaan, ja Jeesuksella on Isänsä antava luonto. Nyt Jeesus kutsuu meitä viemään eteenpäin perheen nimeä antavalla elämällä.
Elämme aikaa, jossa vaanii maailmanlaajuinen uhka. Sen aiheuttaa suunniteltu ydin- tai kemiallinen räjähdys. Miljoonien ihmisten sydämet pettävät pelosta. Kristuksen seurakuntaa haastetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin historian aikana. Katsomme maailmaa, joka kieppuu kaaokseen.
Kun katselen tätä kaikkea, kysyn: ”Missä on Kristuksen auktoriteetin ääni? Missä ovat paimenet, seurakunnat, maallikkouskovat, joka ajattelevat Jeesuksen tavoin? Missä ovat ne, jotka eivät ponnistele oman päämääränsä saavuttamisessa, vaan etsivät Herran mieltä näinä aikoina?”