Useimmat saarnat Helluntaista keskittyvät apostolien tekemiin tunnustekoihin ja ihmeisiin. Tai ne korostavat niitä kolmeatuhatta, jotka pelastuivat yhtenä päivänä. Tai tulenliekkejä kuin kieliä, jotka ilmestyivät heidän päälleen. Me vain emme kuule yhdestä tapahtumasta, josta tuli kaikkein suurin. Se lähetti ihmisjoukot takaisin omiin maihinsa todistamaan siitä, kuinka lähtemättömän vaikutuksen Jeesus teki heihin.
Oli Jeesuksen viimeinen ilta opetuslasten kanssa, ja Hän tiesi aikansa olevan lyhyt. He olivat juuri päättäneet aterian, ja Kristus halusi antaa heille vielä viimeisen opetuksen maan päällä. Hän kehotti heitä: ”Nouskaa, lähtekäämme täältä”(Joh.14:31) ja lähti heidän edellään. Matkalla Hän kertoi tämän vertauksen:
Muistan, kuinka jätin maallisen ammattini ruvetakseni täyspäiväiseksi Jumalan valtakunnan työntekijäksi. Laitoin silloin määrätyn summan rahaa pankkiin eläkkeelle jäämistäni ajatellen. Mietin, että minulla olisi ainakin pieni potti rahaa, jolla alkaa uudestaan, jos työntekoni ei onnistuisikaan. Eräänä päivänä ystävä, joka oli myös Jumalan valtakunnan työntekijä, tuli minun toimistooni ja sanoi: ”Pastori, en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Autoni moottori hajosi juuri, eikä minulla ole rahaa. En edes tiedä, miten pääsen kirkkoon.”
Luulemme tekevämme hallaa vain itsellemme, kun epäonnistumme luottamuksessa Jumalaan jokapäiväisissä tilanteissa. Luulemme, että jäämme paitsi vain Hänen siunauksestaan. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Ensinnäkin me loukkaamme ja vihastutamme siunatun Herramme. Hän varoittaa: ”Jos te ette luota Minuun, sydämenne kovettuu.”
Vähän aikaa sitten tapasin työntekijän, jonka olen tuntenut useita vuosia. Joka kerta, kun olen kohdannut hänet aiemmin, olen sanonut jälkeenpäin vaimolleni: ”Tuo mies on niin ontto. Sillä tavalla hänen pitää kerskua. En tiedä, miten Jumala koskaan siunaa häntä.” Tapasin miehen sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli puhunut minulle toisten tuomitsemisesta. Tällä kertaa Henki sanoi minulle: ”Rakasta häntä. Ole hiljaa ja kuuntele häntä. Sitten rukoile hänen puolestaan.”
Miten luulisit Jeesuksen perustavan seurakunnan kaupunkiisi?
Ensimmäinen asia olisi kulkea itkien läpi koko alueesi. Raamattu kertoo meille: ”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ’Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu’ ”(Luuk.19:41 -42).
Jos olet Jeesuksen seurakunnassa, silloin Pyhältä Hengeltä on tuleva vahvoja sanomia. Miksi? Siksi, että Henki rukoilee meissä kaikkea lihan ajatusta, sanaa tai tekoa vastaan. Jeesus sanoo: ”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset”(Matt.15:19).
Jokaisen todellisen Jeesuksen seuraajan tuntomerkki on, että hän antautuu Kristuksen sanan alle. Tämä palvelija rakastaa kuritusta siksi, mitä se tuottaa hänen sydämessään. Hän näkee muutoksen, jonka se tuo, ja hän tietää sen olevan elämäksi.
Jokainen uskovien sukupolvi on velvollinen tarkistamaan, onko sen missio ja toiminta Jumalan kunniaksi. Meidän tulee jatkuvasti kysyä itseltämme: “Palvelemmeko vielä Herraa ja lähimmäistämme uskollisesti, uhrautuen? Vai olemmeko ajautuneet ”siunaa minua” – mielenlaatuun?”
Amerikka todistaa “kapitalistista” kristillisyyttä. Seurakunnan päämäärä ei ole enää hengellinen kasvu, vaan suureneminen numeroissa, omaisuudessa, taloudessa. Jeesuksen tuomio Laodikean seurakunnalle sopii tänä päivänä moneen seurakuntaan: ”Etkö tajua, mitä sinulle on tapahtunut. Sokeutesi on aiheuttanut pensistymisesi etkä edes huomaa sitä. Luulet edelleen olevasi kuuma minua kohtaan” (ks. Ilm.3:15 - 17).
Tyatiran seurakunnan ongelmana oli flirttailu viettelevien, paholaisen pappien kanssa. Kuvittele pastorin reaktiota, kun hän luki nämä sanat: ”Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niin kuin tulen liekki’ ” (Ilm.2:18).