Paholaisen uhka seurakunnalle tänä päivänä on enemmän kuin saastan kaatamista maan päälle. Se menee yli materialismin, riippuvuuden tai intensiivisten viettelyksen. Taistelumme on uskon taistelu. Mitä lujemmin päätät etsiä Jeesusta, sitä viheliäämmin Saatana hyökkää uskoasi kohtaan.

Viime kuukausina olen kuullut hurskaiden pyhien tunnustavan syntejään. He puhuvat kauheista hyökkäyksistä mieltänsä vastaan. Heitä kiusaavat epäilyn ja Jumalan uskollisuutta varjostavat ajatukset. Monet raahautuvat eteenpäin, horjuen uskossaan, ajatellen: ”En tiedä, miten voin jatkaa”.

Markuksen 4:2:ssa meille kerrotaan: “Ja hän [Jeesus] opetti heitä paljon vertauksilla”. Kuvittele, mitä tapahtui suurimmalle osalle ihmisistä, kun he menivät kotiin. Naapurit tunkeilivat heidän ympärillään innokkaina kuulemaan, mitä Jeesus oli sanonut: ”Mitä Hän kertoi? Kertokaa, mitä Hän opetti”. Ne, jotka olivat kuunnelleet Hänen puheitaan, saattoivat toistaa Hänen vertauksensa, mutta heidän sanansa olivat varmasti kuolleita. Niissä ei ollut vaikutusta tai elämää muuttavaa voimaa.

”Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo” (Matt.12:42).

Meidän pitää vastata elintärkeään kysymykseen tänä päivänä: Jos eräs, suurempi kuin Salomo, on meidän keskellämme, jättäisikö Hän meidät mahdollisesti epäilyksiin? Jos Hänen viisautensa on aina tarjolla, etsimmekö sitä yhtä intohimoisesti kuin Etelän kuningatar etsi Salomon viisautta?

Jumalan armo ei ainoastaan pelasta, vaan myös harjoittaa meitä.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”(Tiit.2:11). Tosi hyvä uutinen! Paavali ylistää Jumalan ihanaa armoa, joka pelastaa meidät. Sen pituinen se, vai? Ei, ei se siihen pääty. Paavali lisää nopeasti että tämä sama armo “kasvattaa meitä”(Tiit.2:12).

Nälänhätä paheni, ja Aabraham alkoi ajautua pois alttariltaan. Katso nyt lujasti häneen, koska Aabraham on sinä ja minä jollakin uskovan elämän vaelluksen aikaan. Sanot: ”Olen kadottanut jotakin: haluni rukoukseen, rauhani, ylistykseni, iloni, intoni Hänen huonettaan kohtaan, ystävällisyyteni, anteliaisuuteni, kykyni liikkua sekä lähellä että kaukana olevien ihmisten tarpeiden mukaan.” Aabraham oli menettänyt alttarinsa, koska oli nälänhätä.

Kuinkahan moni uskova on juuri nyt sekavuuden pilvessä lukiessaan tätä saarnaa. Kuvaako tämä sinua? Ehkä rukouksesi jäävät vastaamattomiksi. Olet jatkuvasti maassa. Kohtaat elämässäsi asioita, joita et voi selittää. Olet pettynyt olosuhteisiisi ja ihmisiin. Epäilet jatkuvasti itseäsi, kysymykset kiusaavat sinua ja tutkit jatkuvasti sydäntäsi nähdäksesi, missä menit vikaan. Tunnet itsesi epätoivoiseksi, toivottomaksi, päättämättömäksi etkä saa ravisteltua tunnetta harteiltasi.

”Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa”(Joh.12:35). Pimeys tässä tarkoittaa ”hengellistä sokeutta, hämmennystä, selvyyden kadottamista, toivottomuutta.” Ensin mietin: ”Pimeys niissä, jotka rakastavat Jeesusta? Kuinka pimeys voi tulla Jumalan ihmisten ylle?”

Meidän täytyy ottaa sydämeemme tämä Kristuksen vertauksen sana: ”Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan... eikö sinun olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minäkin sinua armahdin?”(Matt.18:32- 33).

Jokaisen uskovan pitäisi kysyä itseltään: ”Annanko veljilleni anteeksi? Siedänkö heidän erilaisuuttaan?” Jos kieltäydyn rakastamasta ja antamasta heille anteeksi, niin kuin minä itse olen saanut, Jeesus nimittää minua ”pahaksi palvelijaksi”.

Mikä on tuomitsevan kiistan takana? Miksi Jumalan palvelijat, joille itselleen on annettu niin paljon anteeksi, kohtelevat veljiänsä huonosti ja kieltäytyvät toistensa seurasta? Tämä on peräisin kaikkein pahimmasta mahdollisesta synnistä: Jumalan hyvyyden hylkäämisestä.

Jeesus sanoo: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän”(Joh.15:2).

Puhdistetaanko ne uskovat, jotka kantavat hedelmää? Useimmat meistä eivät varmaankaan odota sellaista elämältä Jumalan palveluksessa. Syvimmältään meistä jokainen odottaa palkkiota. Eihän kuritus ole reilua?