Jos minun sydämeni päämäärä on saada toisten hyväksyminen, jos se on mielenlaatuni, vaikuttaa omalla elämäntavallani, uskollisuuteni on jakautunutta. Yrittäisin aina miellyttää muita kuin Jeesusta.

Muutama vuosi sen jälkeen, kun Paavali oli kääntynyt, hän meni Jerusalemin seurakuntaan yrittäen päästä toisten opetuslasten joukkoon. ”Mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi”(Ap.t.9:26).

Rukouksen laiminlyönnistä on vakavia, kauheita seurauksia. “Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta”(Hebr.2:3). Kuinka kukaan meistä Kristuksessa olevista voi odottaa väistävänsä rukouksettoman elämän seurauksia?

Tiedän, minkälaista on hengellisen siunauksen valtatien muuttuminen vähitellen tiettömäksi erämaaksi. Tiedän, minkälaista on, kun elämän veden lähde tukkeutuu ja kaikki siunaukset elämässäni kuivuvat kokoon. Sellaista sattui kausina, jolloin olin huolimaton rukouksen suhteen.

Oli Viimeisen Ehtoollisen ilta, ja Jeesus alkoi lopetella keskusteluaan opetuslasten kanssa. Kaiken sinä iltana puhumansa Hän sanoi tietäen, että Hän joutuisi jättämään heidät. Hän päätti kokoontumisen rukoillen rohkaisevasti tulevien tapahtumien puolesta: seurakunta, joka voittaisi ja olisi juhliva kansa, jonka rakkaus toinen toistansa kohtaan olisi todistus maailmalle. Jumalallinen voima ja valta vuotaisivat Hänen seuraajiensa lävitse ja Hänen Isänsä kirkkaus lepäisi Hänen kansansa yllä. Näitä kaikkia asioita Jeesus antaisi seurakunnalleen Pyhän Hengen kautta.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli”(Fil.2:5).

”Mutta meillä on Kristuksen mieli”(1 Kor.2:16).

”Uudistukaa mielenne hengeltä”(Ef.4:23).

Nämä kaikki kehotukset ovat apostoli Paavalin käsialaa. Hän sanoo Jumalan kansalle: ”Antakaa sen mielen, joka on Kristuksessa, Jeesuksen oman ajattelun, olla myös teidän omanne. Hänen mielenlaatunsa on se, mitä me kaikki etsimme.”

”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:-4).

Missä opetuslapset alkoivat oman toimintansa? Jeesus lähetti heidät masentuneiden, köyhien luokse, niiden, jotka olivat synnin maahan painamia, kahleissa ja elämää raskauttavien tapojen uhreina. ”Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi’ ”(Luuk.14:23). 

Mooses sanoi faaraolle: “ Päästä kansani menemään”, koska Jumala oli ilmoittanut sadonkorjuun ajan. Oli tullut hetki, jolloin Israel vapautettaisiin orjuudesta!

”Mutta farao vastasi: ’Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia’ " (2 Moos.5:2).   Faarao edustaa Saatanan hallintajärjestelmää, johon kuuluvat väärä uskonto ja sorto, joka piti kansaa siteissä.

Jeesus ymmärsi ihmisen sydäntä ja tiesi, että me menestyksen aikoina unohdamme Jumalan.

Kristus tiesi, että ahdistuksen ja kauheiden tapahtumien kautta ihmiset joutuvat ajattelemaan iankaikkisuutta. Mieti Hänen sanojensa sisältöä: ”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän’ ” (Matt.9:36 -37, kursiivi Wilkersonin).

Jeesus näyttää meille kuvan viimeisistä päivistä. Tämä viimeisten päivien kuva alkoi Hänen noustessaan taivaaseen, ja se loppuu, kun Hän tulee takaisin. Me olemme jo aika lähellä näitä tapahtumia!

”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4).

Jotkut asiat elämässäsi pitää saada päätökseen. On tuo synti, nuo mallit ja tavat, ponnistelut ja ongelmalliset tilanteet. Kaikki tämä väsyttää ja uuvuttaa meitä. Ne pitää saada loppumaan.