Paavali todistaa joutuneensa monien koetusten painamaksi. Hän kuitenkin päätti juoksunsa voittaen uskon kilvoituksen. Hän kirjoittaa: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt”(2 Tim.4:7). Tosin Paavali tiesi, että hänellä oli edelleen paljon työtä tehtävänä. Hänen edessään oli paljon suuria koetuksia ja kärsimyksiä. Kuitenkin hän pystyi sanomaan rehellisesti:
Jumala koettelee lapsiaan mielellään. Raamattu sanoo, että Kristus on myötätuntoinen meitä kohtaan kaikissa meidän koetuksissamme, koska meidän tunteemme koskettavat Häntä. Ilmestyskirjassa, 2:9 Hän sanoo seurakunnalleen: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi ”. Hän sanoo siis: ”Minä tiedän mitä joudut käymään läpi. Et ehkä ymmärrä sitä, mutta minä tiedän siitä kaiken.”
Haluaako Jumala meidän olevan onnellisia? Tämä on monelle kristitylle hyvin painava kysymys. Alusta loppuun asti Raamattu antaa meille selvän vastauksen, ja sen on määrä muuttaa elämäntapamme.
Kyllä, Jumala haluaa meidän olevan onnellisia. Hän haluaa, että meidän onnellisuutemme on vakavalla pohjalla, raamatullisuuteen perustuva, Raamatun totuuteen pohjautuva. Kaikki nykyiset Raamatun käännökset puhuvat onnellisuudesta kerran toisensa jälkeen!
”Jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi”(1 Kor.11:31 -32). Niin, miten voimme tuomita itsemme, niin kuin Paavali käskee?
Se, mitä Jumala teki Paavalin vankeuden kautta, oli ihmeellistä. Herra ei tarvinnut erinomaisia metodeja lähettääkseen evankeliumin eteenpäin. Hän tarvitsi vain yhden palvelijan. Tämä palvelija oli piilotettuna sivukadulle, pieneen vuokrataloon, aseellisten vartioiden valvonnassa. Kaksi vuotta tasainen virta nälkäisiä sieluja elämän kaikilta aloilta tuli hänen tykönsä tuohon tekovankilaan (ks. Ap.t.28:30 -31).
Apostolien tekojen kirja päättyy merkilliseen huomioon. Viimeiset kaksi jaetta löytävät Paavalin kahleissa, kotiarestissa ja roomalaisten sotilaiden vartioimana. Luepa kuitenkin, miten iloiseksi Paavalin tilannetta kuvaillaan: ”Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä”(Ap.t.28:30- 31).
Monet seurakunnan jäsenet elävät nykyään aivan, kuin olisivat hyväksyneet tappionsa. Heidän ajatuksiaan määrää epäily pikemmin kuin usko, ja he elävät synnin tapamalleissa. He pitävät uskonsa itsellään, ajatellen, että he ehkä saattaisivat auttaa jotakuta, jos ponnistelevat oikein kovasti.
Kristillinen seurakunta syntyi Pyhän Hengen voimasta. Kun luemme Apostolien kirjan läpi ja Uuden Testamentin kirjeet, näemme kuvan alkuseurakunnasta sillä tavalla, kuin Jumala halusi sen olevan. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”(Ap.t.2:42).
Kun Jeesus vaelsi maan päällä, Hän todisti: ”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut“ (ks. Joh.2:17). Nyt Hänen sanomansa Sardeen uskoville ja meille on tämä: ”Sinä sait nauttia minun suosiostani, joka takasi sinulle kaikkialla hyvän maineen. Sinua siunattiin voimallisella ylistyksellä ja saarnalla. Sen sijaan, että olisit päässyt eteenpäin, sinä aloit ajatella: ’Olemme jo maalissa’. Niin sinä rentouduit. Et enää valvonut ja välinpitämättömyys alkoi saada otetta sinusta.
Sardeen seurakunta oli alkanut suurella apostolisella voimalla, Jumalan siunauksella ja suosiolla. Ilmestyskirjan 3. luvussa Kristus sanoo Sardeen seurakunnan johtajalle: ”Minä tiedän, että aloitit voimallisella maineella, mutta olet antanut saamasi elämän lakastua. Sano seurakunnallesi näin: Sinä olet kuollut. Onkohan sinulla enää kykyä edes kuulla näitä sanoja, puhumattakaan siitä, että ottaisit sen vastaan ja se saisi puhutella sinua.?”