”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).

Mikä on meidän ”oikea aikamme”? Se on aina silloin, kun olemme pettäneet siunatun Herramme. Kun teemme syntiä, olemme heti armon ja anteeksiantamuksen tarpeessa. Jumala kutsuu meitä tulemaan rohkeasti Hänen valtaistuimensa eteen, luottaen, että saamme kaiken mitä tarvitsemme. Meidän ei tule mennä Hänen eteensä vain silloin, kun koemme itsemme hyviksi ja pyhiksi. Meidän tulee mennä sinne aina, kun olemme sen tarpeessa.

Synti saa aikaan sen, että haluamme piiloutua Jumalan läsnäolosta. Siinä on kristittyjen epäuskon ydin. Kun teemme syntiä ja petämme Jumalaa, yritämme juosta pois Hänen läsnäolostaan. Luulemme, että Hän on liian vihainen halutakseen olla yhteydessä meihin. Miten Hän voisikaan olla yhteydessä meihin, kun olemme tehneet niin paljon syntiä?

Vuosien mittaan monet vilpittömät uskovat alkavat ajautua uskossaan sivuraiteelle. Tämä johtuu ehkä aiemmista pettymyksistään. Uskossa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan tuon pettymyksen ”ylittäminen”, luottamus Jumalaan uudella tavalla.

Ehkä luotat Jumalalle perheesi tai lastesi siunaamisen. Ehkä uskot Häneen, jotta jokin tietty tehtävä elämässäsi toteutuu. Ehkä etsit Jumalaa päästäksesi vapaaksi jostakin huonosta tavasta. Tai haluat päästä vapaaksi jostakin sisäisestä taistelusta, joka estää sinua luottamasta Häneen.

Danielin kirjan 3. luvussa meille annetaan vahva esimerkki ylistyksen voimasta käsimyksen aikana kolmen hebrealaisen nuorukaisen tarinan kautta. Kuningas Nebukadnessar heitti heidät tuliseen pätsiin. Näitä miehiä ei koeteltu siksi, että olisi nähty, oliko heillä uskoa.  Juuri uskonsa takia he joutuivat sinne. Herra tarkoitti jotakin muuta. Mieti tätä: pakanababylonialaisia eivät puhutelleet näiden miesten rukoukset tai saarna. Heihin ei vaikuttanut heidän viisautensa eikä pyhä elämänsä.

”Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin”(Room.8:17 - 18). Apostoli Paavali sanoo, etteivät hänen kärsimyksensä ole mitään siihen verrattuna siihen kirkkauteen, joka odottaa häntä?

Kuinka Jumala vei Israelin lapset pois Egyptistä? Hänen piti laittaa heidät kärsimyksen pätsiin saadakseen heidät siihen pisteeseen, jossa he huusivat: “Nyt riittää! En halua olla enää täällä.” Sitten, kun tuli aika Jumalan sanoa: ”Lähtekää”, he olivat valmiit irrottamaan juurensa ja lähtemään Luvattua Maata kohti.

Jumala auttaa meitä erottautumaan aineellisesta, tämän ajan hengestä ja suuntaamaan kaikki ikävöimisemme kohti Uutta Jerusalemia.

Aabraham joutui kovaan uskonkoetukseen, kun hän kuuliaisena Jumalalle uhrasi poikansa. Se merkitsi testin lisäksi vieraantumista tästä maailmasta. Tämän todisti se, että hän oli valmis uhraamaan Iisakin. Hänellä oli usko, että siihen liittyi korkeampi tarkoitus, kuin mitä hän itse pystyi näkemään. Tässä oli todella mies, joka oli maailmassa mutta ei o maailmasta, vaan hän näki olevansan toisen maailman kansalainen.

Me kaikki olemme Herran kutsumia elämämme monissa eri vaiheissa. Hän on asettanut eteemme ennaltamäärätyn suunnitelman toteutettavaksi. Lisäksi Jumala lupaa, että Hän antaa suunnitelmansa tuottaa hedelmää, jos toimimme uskossa, luottaen Häneen.

Jumala toimii juuri tällä hetkellä uuden maailman, uuden taivaan ja uuden maan valmistelussa kansalleen. Tämä uusi luomus käsittää myös uuden Jerusalemin, Kristuksen Morsian kodin. Jesaja näki tämän uuden maailman, jonka Jumala luo, ja sen näkeminen varmaan sai hänet ihmetyksiin. Jumala sanoo profeettansa kautta: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan”(Jes.65:17 - 18).

On totta, etteivät kaikki meidän koetuksemme ole uskon koetuksia. Usein Herralla on mielessään jotakin enemmän, kun joudumme vaikeuksien helteeseen. Tosiaankin, mitä lähempänä Kristusta vaellat ja mitä syvempiä koetuksesi ovat, sitä enemmän Hän toimii sinussa saadakseen aikaan jotakin muuta kuin uskoa.

Älä silti ymmärrä väärin: Kun meidän uskomme alkaa horjua, koetukset seuraavat. Emme koskaan pääse niistä. Jumalan koetuksissa on kyllä toinenkin tarkoitus. Isä valmistaa Morsianta Pojalleen.