Joskus olemme liian toisaikaisia rukoilijoita. Vaikeina aikoina huomaamme silti painivamme Herran kanssa rukouksessa päivittäin, kunnes olemme hengessämme varmoja, että Hänellä on kaikki hallinnassaan. Mitä enemmän haluamme muistutusta siitä varmuudesta, sitä enemmän menemme rukouskammioomme.

Totta on, ettei Jumala koskaan salli kärsimyksiä elämäämme muutoin kuin rakkaudesta meihin. Näemme tämän kuvattuna Israelissa Efraimin sukukunnassa. Kansa oli joutunut syvään ahdinkoon ja he huusivat Jumalan puoleen murheessaan. ”Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan”(Jer.31:18).

Isoäiti Carosso, vaimoni Gwenin äiti kuoli yhdeksänkymmenen viiden vuoden iässä. Hän oli rukoileva nainen, hiljainen ja vaatimaton.

Sen jälkeen kun hän meni Herran luo, Gwen ja minä, löysimme hänen komerostaan pahvilaatikon, joka oli täynnä shekkivihon kantalipukkeita monelta vuodelta. Isoäiti Carosso oli käyttänyt rahaa vain vähän omiin tarpeisiinsa, mutta todisteista kävi ilmi, että hän oli tukenut lähettejä monien vuosien ajan.  Hän lähetti rahaa pieninä summina, viiden, kuuden ja kymmenen dollarin määrinä.

Jotkut uskovat luulevat rauhan tekemistä konfliktien välttämiseksi. Se kuitenkin johtaa vain suurempaan jakautumiseen, riitaan ja epäjärjestykseen. Milloin viimeksi vältit tarpeellisen kohtaamisen jonkun kanssa? Päädyitkö lopulta olemaan passiivisen hyökkäävä sitä henkilöä kohtaan ja pidätitkö ystävällisyytesi? Oliko sähköposteissasi tai FB -kommenteissasi terävyyttä?

Meille, sinulle ja minulle, on annettu suurempi lahja, kuin olemme ikinä kuvitelleet ja anoneet. Meille on uskottu voimallisin siunaus, jonka koskaan voimme saada: Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Jumala, joka asuu meissä, ohjaa, johdattaa ja vahvistaa meitä suuria, valtavia tekoja varten.

Lahja tulee suuren vastuun kera. Meidän tulee ottaa se ja käyttää sitä Jumalan kunniaksi. Käytä sitä Jumalan kunnian kuuluttamiseen, työn lisääntymiseen Jumalan valtakunnassa.

Minulla on erityinen sana kaikille, jotka kohtaavat mahdottomia asioita: “Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee"(Sefanja3:17). 

Tässä ilmenee ihanasti Jumalan rakkauden muuttumattomuus kansaansa kohtaan. Raamattu kertoo meille, että Hän lepää ja iloitsee rakkaudestaan meitä kohtaan.

Sanonpa vaan, että olemme keskellä sotaa! Kohtaat pahoja voimia, taistelet uskosi puolesta valheitten isää vastaan. Hän on se, joka on kylvänyt nuo pienet ajatukset: ”Missä Jumalasi on? Asiathan menevät vain hullummaksi. Kipusi, kärsimisesi, tarpeesi kasaantuvat. Jumala on luvannut valmistaa sinulle poispääsyn. No, missä se pakotie nyt on? Missä Jumalasi on nyt, kun tarvitset Häntä kaikkein eniten?”

Sinua järkytetään ja seulotaan nyt. Kaiken keskellä uskosi näyttää pettävän. Rakas lukijani, minulla on sinulle hyviä uutisia: Jumala ei ole sinulle vihainen.

Aabraham ei horjunut uskossaan. Päinvastoin, ”hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää”(Room.4:21). Hän tunnusti, että Jumala kykeni tekemään tyhjästä jotakin. Todellakin Herramme luo tyhjästä. Mieti 1 Mooseksen kirjan kertomusta: Jumala loi maailman ”ei mistään”. Hän luo pelkällä sanalla. Hän voi luoda ihmeitä meille – tyhjästä.

”Eikä hän [Aabraham] heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut” (Room.4:19).

Todellisen uskon ydin on tässä yhdessä jakeessa. Jumala on juuri luvannut Aabrahamille, että tämä saisi pojan, josta tulisi monien kansojen siemen. Ihme kyllä, Aabraham ei kavahtanut lupausta, vaikka hän oli jo aikaa ohittanut lasten siittämisajan. Sen sijaan meille kerrotaan, että Aabraham uskoi saatuaan tämän sanan Herralta, ”vaikka näki, että hänen ruumiinsa ja Saaran kohtu oli kuolettunut”.

Paavalin tavasta kirjoittaa Korinton seurakunnalle voi päätellä, että se oli kypsä mutta täynnä karkeita syntejä. Totuus on, että heillä kuitenkin oli valtavasti Pyhän Hengen lahjoja. Paavalin kirje heille osoittaa, miten voimallisesti nuo lahjat vaikuttivat heissä. Vaikka korinttolaisilla oli paljon tietoa Jumalan asioista, heiltä puuttui rakkaus, jota Jeesus vaatii meiltä. Paavali osui juuri heidän heikkoon kohtaansa:

Muistakaamme, miten tullaan uskoon. Ennen kuin henkilö voi tuntea tarvisevansa Jeesusta Kristusta Vapahtajana, hänen pitää ensin tulla synnintuntoon. ”Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”(Joh.16:8). Pyhä Henki osoittaa meille meidän syntimme ja Vapahtajan tarpeemme. Tämän jokainen uskova on kokenut kääntyessään Kristuksen puoleen.