Jos sinun pitäisi nimetä Jeesuksen opetusten paras kohta, minkä valitsisit? Saamme jonkin verran tietoa Hänen viimeisestä illastaan opetuslastensa kanssa ennen joutumistaan ristille. Hänellä oli vain muutama tunti aikaa viettää läheisimpien ystäviensä kanssa. Niinpä Hän summasi kaiken, mitä Hän oli opettanut heille yhteen sanaan: rakkaus. ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut”(Joh.15:12).
Ollessamme yksinämme, salassa tapahtuu kammiorukous. ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6).
Mitä meidän tulisi rukoilla tällaisena aikana?
Tässä on Jooelin resepti Israelille tuona pimeyden ja pelon päivänä: ”Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset … Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"(Jooel2:15 -17).
”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa”(Jooel2:12- 13).
Epäuskoiset sanoivat Joosualle: “Jos ylitämme Jordan-virran, joudumme kohtaamaan vihollisia enemmän kuin koskaan. Tiedäthän sinä uutiset. Maassa, johon olemme menossa, on kolmekymmentäyksi eri kuningasta ja jokainen heistä haluaa tuhota meidät. Tiedätkö kuinka monta kuningasta olemme lyöneet viimeisinä neljänä kymmenenä vuotena? Tarkalleen kaksi. Mitä ihmettä oikein luulet? Kuinka tämä on sitä, minkä Jumala haluaa meidän tekevän?”
Daavidin julkisen toiminnan alku on tuo järisyttävä hetki, jolloin hän surmaa Goljat-nimisen jättiläisen. Daavid oli kotoisin perheestä, jota tänä päivänä sanottaisiin ”toimimattomaksi”. Häntä ei otettu huomioon, vaan laiminlyötiin. Teini-ikäisenä hänet jätettiin paimentamaan laumaa vuorilla, yksinäiseen ja vaaralliseen tehtävään.
Niin kuin Johanneksen evankeliumin 11.luvussa kerrotaan, Jeesuksen vaellus Betaniaan ei ollut niinkään Lasaruksen kuoleman, vaan Hänen oman kuolemansa takia. Mieti tätä: Kun tulisi aika Jeesuksen kohdata risti, kuinka Hänen seuraajansa voisivat uskoa Hänen ylösnousemiseensa? Oli vain yksi keino saada heidät uskomaan. Se oli Jeesukselle, jonka rakkaat ystävät olivat Hänen mukanaan Betaniassa, käymistä toivottomimpaan tilanteeseen ja tehdä tehtävänsä inhimillisesti mahdottoman edessä.
Koko Psalmien kirjan ja muiden viisauskirjojen läpi meille kerrotaan, että meillä on Jumala, joka nauraa, itkee, murehtii ja voi joutua vihan valtaan. Samoin Uudessa Testamentissa me näemme taivaassa ylimmäisen papin, jota koskevat meidän vaikeutemme. Se samaa lihaa ja verta oleva ihminen, joka oli maan päällä Jumalana, on nyt kirkastettuna ihmisenä ikuisuudessa.
Ei ole epäselvää, että Herramme on Jumala, jolla on tunteet. Minua ihmetyttää: miten Jeesusta ei haavoita se suuri epäusko, joka tänä päivänä vallitsee kaikkialla maailmassa?
Luukkaan evankeliumin 19. luku näyttää voimallisen kuvan Jeesuksen tulosta Jerusalemiin viimeistä kertaa. Se on kuva Kristuksesta, joka saapuu kaupunkiin aasin selässä suuren väkijoukon huutaessa Hänen ylistystään. Hän lähti liikkeelle Öljymäeltä ja mitä lähemmäs Hän tuli kaupunkia, sitä suuremmaksi väkijoukko paisui. Pian ihmiset heittivät maahan vaatteitaan Hänen eteensä ja huusivat: ”Hän on täällä! Israelin kuninkaan saapumisen hetki on tullut. Rauha on tullut Jerusalemiin. Vihdoinkin valtakunta on täällä!”