Kärsit ehkä juuri nyt hyvin kivuliasta koetusta. Kuitenkin tiedät syyn siihen olevan jotakin aivan muuta kuin, että Jumala käsittelee elämässäsi olevaa syntiä. Ihmetteletkö, miksi Herra antaa sinun kestää sellaista tuskaa?

Johanneksen evankeliumin kuudes luku on minulle Raamatun vaikein kohta, koska se puhuu seuraajista, jotka lopulta kuitenkin kieltävät Jeesuksen ja kääntyvät pois. Siinä on kertomus ihmisistä, jotka lähtivät Jeesuksen luota kirjaimellisesti läjäpäin (ks. Joh.6:66).

Jeesus oli juuri ruokkinut ihmeellisesti tuhansia ihmisiä. He olivat ihmeissään ja innostuneita siitä, mitä Hän oli tehnyt. He olivat valmiit seuraamaan tätä ihmeidentekijä - Messiasta. Kun Hän sitten sanoi heille, minkä perässä he oikeastaan kulkivat, he pilkkasivat Häntä ja lähtivät joukoittain pois.

Raamattu piirtää äärettömän hellävaraisen ja henkilökohtaisen kuvan, muistuttaen meitä siitä, että Jumala aina “kuulee meidän itkumme äänen”(Ps.6:8). Jotkut käännökset alkukielestä sanovat näin: ”Hän laskee tai vastaanottaa tai tietää jokaisen meidän kyyneleemme”.

”Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." Tämän hän puhui synagogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä?’”(Joh.6:58- 61).

Parannus oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen aivan ensimmäisen saarnan sydämessä. Pietari sanoi ihmisjoukolle, joka oli kokoontunut Helluntaina: ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, … hänet, joka teille luovutettiin… te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t.2:22 - 23).

Jeesus julistaa: “Minun seurakuntani on häpeämättömän, avoimen parannuksen paikka”. Tosiaan apostoli Paavali todistaa: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’ "(Room.10:8 - 11).

Mikä on Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumi?

Herra sanoi Pietarille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”(Matt.16:24).

Selvästikin kuuluminen Jeesukselle merkitsee seurakunnalle enemmän kuin vain uskomista Häneen. Monet kristityt tänään vain ”äänestävät Jeesusta”. Heidän asenteensa on: ”Minä äänestin Kristusta. Se tekee minusta Hänen puolueensa jäsenen”. Kun he kerran ovat äänestäneet, he lähtevät tiehensä ja unohtavat kaiken Hänen herruudestaan elämässään.

“Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. …Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä”(Joh.10:12 14- 15).

Kun minun isäni lähti tästä maailmasta, hän teki sen laulaen ylistystä Jeesukselle. Myöhäisellä iällään hän luopui noituudesta, sanoutui irti Saatanasta ja otti vastaan Jeesuksen Herrana ja Vapahtajana. Äitini toi hänet Herran luokse ennen kuolemaansa, ja nyt nuo kaksi ovat yhdessä taivaassa, tanssimassa kultaisia katuja pitkin, paistattelemassa Jumalan kirkkaudessa, nauttimassa uudesta iankaikkisesta kodistaan Jumalan kanssa. Kun suljen silmäni, voin melkein kuulla heidän huutavan ylistystään uudelle kuninkaalleen. Heidän Vapahtajansa! Heidän ihana Pelastajansa!

Kristus näki, mitkä asiat tarvitsivat Hänen huomiotaan seurakunnassa. Hän neuvoi Johannesta kirjoittamaan Hänen sanansa ylös ja lähettämään ne seitsemän seurakunnan “enkeleille”. Tämä tarkoittaa niiden pastoreita, joita Hän kutsuu kädessään oleviksi tähdiksi (ks. Ilm.1:16). Hän sanoo Johannekselle: ”Minä rakastan näitä palvelijoita. Olen kutsunut ja voidellut heidät ja nyt sinun pitää viedä heille Minun Sanani.”