Jesajan kirjan luvussa 25 profeetta näytetään ylellisessä, yliluonnollisessa juhlassa, joka pidetään vuorella: ”Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä”(Jes.25:6).
Juuri tällä hetkellä elämme raamatullista ajanjaksoa, jota kutsutaan “myöhäissateeksi”, ja Jumalan suunnitelma on pantu liikkeelle. Kaikkialla maailmassa Saatanan kaupungin korkeat muurit romahtavat alas.
Ajattele, mitä tapahtui kommunismille. Muurit kirjaimellisesti sortuivat Saksassa, Venäjällä ja läpi Itä-Euroopan. Miljoonat, jotka aiemmin elivät Saatanan tyrannian alla, ovat päässeet vapaaksi, ja monet kuulevat evankeliumia julistettavan ensimmäistä kertaa. ”Vahva kansa”, ennen synnin kovettama ylistää nyt Jumalaa
Jesajan 25. luku kuvaa uskomatonta näkyä. Siinä profeetta Jesaja kuljetetaan tulevaisuuteen, aivan viimeisiin päiviin. Raamatuntutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tämä on Raamatun selvimpiä kuvia lopun ajoista. Jesaja näyttää meille tarkkaan, mitä Jumala aikoo tehdä kansoille ja seurakunnalleen ennen loppua. Nyt me elämme juuri Jesajan kuvaamia hetkiä.
Eräänä lauantai-iltana kuljin Times Squarea pitkin sen pullistellessa turisteista ja muista jouluostosten tekijöistä. On arvioitu, että tuona ruuhka-aikana lähes neljännesmiljoona ihmistä kulkee tuon alueen läpi. Kun seisoin siellä, rukoilin katsellessani ihmisjoukkoja.
Eräänä hetkenä Pyhä Henki kuiskasi minulle: ”David, katso noita ihmisjoukkoja. Lisää siihen moninkertainen määrä ja saat luvun ihmisistä, jotka kuolivat erämaassa. Kaikista heistä vain kaksi pääsi minun lepooni: Joosua ja Kaaleb. Kaikki muut kuolivat ennen aikaansa, epätoivossa ja epäuskossa.”
Jeesus kuvaa rikasta ja tyydyttävää elämää, jota Hän tarjoaa meille, käyttämällä esimerkkinä lammastarhaa. ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen”(Joh.10:9). Tarhassa Hänen lampaansa ovat turvassa kaikilta vihollisiltaan. He ravitsevat itsensä Jumalan valtakunnan hyvillä laitumilla, nauttien terveydestä, rauhasta ja vapaudesta.
Aabraham rakensi kuuliaisuuden ja luottamuksen alttarin, kun hän ei tiennyt, minne oli tuleva. Meidän jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin kysymme sydän pamppaillen: ”Minne Herra?” Pitäisi tehdä päätös, vaikkei ole selvää suuntaa. Uskovan ”minne” voi olla suhteessa uraan, opiskeluun, koulun valintaan, asuinpaikkakunnan muuttoon, seurakuntaan, minne mennä tragedian tai sairauden jälkeen. Kaikissa näissä ”minne”- kysymyksissä meidän tulee rakentaa luottamuksen alttari, jonka äärellä annamme kaiken Hänen käsiinsä. Usko rakentaa alttarin, kun me emme tiedä, minne mennä, eikä se koskaan petä.
Israelilaiset menivät Jumalan edelle järjestämällä armeijan, suunnittelemalla strategian ja iskemällä omin voimin. Kun sitten vihollinen näki heidät, he ajoivat israelilaisia sotilaita ”niin kuin mehiläiset tekevät” ja tuhosivat heidät (ks. 5 Moos.1:44).
”Myös oli Herran käsi heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä … kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet”(5 Moos.2:15, 14). Tässä on muutamia kaikkein voimakkaimpia ilmaisuja, joita Raamattu käyttää epäuskosta.
Sanot ehkä: ”Se ei ole tosiaankaan armonkieltä. Jumala ei toimi niin kovakouraisesti epäuskoa kohtaan tänään.”. Väärin. Raamattu sanoo, että tänä päivänä, armon alla ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”(Hebr.11:6).
Jeesus tuli omaan huoneeseensa, Israelin huoneeseen profeettana ja ihmeiden tekijänä. ”Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa”(Matt.13:58). Ihmeellinen lausuma. Epäusko rajoitti jopa Kristuksen voimaa toimia.
Jumalan Sana ei riittänyt israelilaisille. Herra oli antanut heille uskomattomia lupauksia. Silti keskellä kriisejänsä Israel ei koskaan luottanut Häneen. Kaikista lupauksista huolimatta he pitivät Hänen Sanaansa tarpeettomana. Miten? Siten, että se ei koskaan yhdistynyt heissä uskon kanssa. ”Mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”(Hebr.4:2).